Vuosi loppuu

Kohta rupeaa taas olemaan vuosi lopuillaan kun joulukin on jo ovella,  huomenna koittaa taas jälleen se päivä kun aamusta kuuluu kiljuntaa ja riemua. Kaikki lahjat lapsille ja rouvalle on hommattu mutta pari rouvan lahjaa on vielä paketoimatta, illalla sitten vielä loppu rutistus.

Päivällä laitettiin kinkku uuniin ja nyt se tuossa pöydällä odottaa huomista, no on siitä tosin jo siivu maistettu ja hyvää on :D Kinkki on itselle SE juttu joulussa, lahjoista viis kunhan kinkkua saan, no jos nyt muutaman lahjan saan niin onhan se aina bonusta :)

Naapurit lähti äsken aidan toiselle puolelle kotia kun kutsuttiin ne meille joulusaunaan, kunnon löylyt ja siskolta saadulla vastalla vielä nahka punaiseksi. Kyllä kunnon lämmin sauna ja koivun tuoksu on vaan niin hyvä yhdistelmä, no tosin se lehtien siivoaminen sitten lopuksi on kanssa oma hommansa.

Huomenna sitten on vuorossa sitä perinteistä, aamulla mennään kuulemma riisipuurolle naapuriin ja siitä sitten päivä käyntiin. Ruokailu päivällä kotona ja siitä sitten haustausmaalle, kynttilät rouvan äitille, tädille, mummille ja monelle monelle muulle. Jossain vaiheessa täytyy varmaan ajella Helsinkiin päin siskon luokse ja viemään kynttilä oman äidin haudalle Malmille, tulee harmittavan harvoin käytyä että välillä oikein hävettää. No onneksi Veljen vaimo käy siellä hieman useammin kun ihan vieressä asuu, jouluisin tulee itse kyllä käytyä.

No haudoilta kun tullaan niin pukki yleensä sillävälin tuo lahjat kuusen alle, on se pukki aika nopea kaveri.

Mutta nyt rouva tuolla huutelee että se vuokrasi jonkun leffan Canalin kirjastosta, joten Hyvää joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.

Paavolta terkkuja myös, oli muuten homma saada tonttulakki pysymään päässä :D

Tyyntä myrskyn jälkeen.

Hohhoi, näin aluksi voi vain todeta. 

Täytyy myös sanoa että parin viikon tauko kamerasta teki tehtävänsä, jotenkin tuli jälleen taas sellainen kaikkensa antanut olo. Asiaan tosin voi vaikuttaa se että ei ole ollut vain aikaa liiemmin samota metsässä saati kaupungilla, tosin ei ollut tehnyt mielikään. Satunnaisesti kävin pyörähtämässä jollain foorumeilla mutta muuten ei mitään, nyt on taas hyvä fiilis ja tekee mieli lähteä kuvailemaan ja etsimään itseään.

Kaikenlaista onkin tässä välissä tapahtunut, tai ei nyt kuiteskaan liioitella mutta jotain kuiteskin. Viiemeksi kirjoittelin että puolipanelia rupesin laittamaan alakerran seiniin ja vähän puuttuvia listoja, no se asia meni just eikä melkein persiilleen :D

Sain homman melkein valmiiksi ja rouvakin sanoi että näyttääpä hyvältä ja jne. no seuraavana aamuna oli jo mieli muuttunut muutaman listan kohdalta että ei tehdäkkään noin vaan tehdään näin. No minä sitten repäsin listoja pois ja laittelin toisella tavalla takaisin, no tavarahan siinä loppui kesken ja hommat loppui siltä päivää siihen. Ajattelin että menempä sitten maanantaina hakemaan lisää materiaalia, no tässä sitä vielä pari viikkoa jälkikäteen ollaan niitä hakemassa.

Kävi nimittäin niin kun se myrsky pari viikkoa sitten perjantaina riehui niin se kävi myös meidän pihalla, ei tosin kaatanut kuin pari puuta. Tosin ne pari puuta jotka kaatui oli täysin terveitä kuusia, ikää niilla oli n.60v. ja oksia oli enemmän kuin laki sallii.

Ne oli hieman harmittavasti meidän tontin nurkassa ja kaatuivat naapurin tontille, no niinhän siinä kävi että kaatuivat naapurin autotallin katolle. Tosin onneksi niin että vain lavat meni katon päälle, hieman lähti vain maalit ja tuli pari klommoa harjalle. Pahinta siinä taisi olla naapurin rouvalle kun sen kukkaset hieman kärsi siinä rytäkässä, se kun on niin perkeleen tarkka niistä puskistaan joita se hoivaa aamusta iltaan. Niiden piha on muuteskin pitäjän parhaimmistoa jossa ei ole risuja ka kaikki puskat on leikattu muotoonsa, niitä se siinä sitten kävi suoristelemassa.

Vakuutus tosin korvaa meille omat vahingot mutta naapurille se ei korvaa mitään, tuollaisissa myrsky jutuissa menee kuulemma aina niin että jokaisen oma vakuutus korvaa omat vahingot. Metsurinkin vakuutus olisi korvannut mutta se olisi ollut jotain naurettavaa 27€ tai jotain, no onneksi työkaveri on tehnyt metsurin hommia ja tekee niitä vieläkin sivuhommina aina silloin tällöin. 

Se kävi sitten raivaamassa ne kaksi puuta oksistaan ja leikkaamassa pöllit mittoihin, palkaksi otti vain pöllit kun kuulemma kaveri pitää aina auttaa.

Tällä viikolla piti yksi firma raivaustraktorin kanssa missä on haketin siivoamaan sotkut, viikko oli ja meni mutta eipä ole näkynyt.

Joulukin on jo tulossa ja lahjatkin on muksuille hommattu, kahdelle nuoremmalla leluja ja vanhemmalle likalle sitten kaikkea muuta kallista. Vielä kun keksisi mitä rouvalle ostaisi, no onneksi se lukee minua sen verran hyvin että on aikas suoraan sanonut mitä haluaa :D

Kinkkukin on jo tilattu Tyysterin savustamosta Porvoosta ja haen sen tuoreelta tuossa 22 päivä, ei tartte sulatella kun on tuorekinkku. Pääsee sitä sitten maistelemaan vähän kun työt jatkuu taas sitten 25 päivä aamulla klo.07, ei raaskinut vapaaksikaan ottaa kun on pyhätunteja ;)

Mutta joo, eipä kai sitten mitään kummempia.

Tuli tuossa kameran kanssa toissa päivänä pyörähdettyä ulkona kun oli sopivan sumuinen sää ja ei ollut niin kylmäkään. Hieman oli sellainen semisumu joka aluksi tuotti pienoisen pettymyksen, tosin ulkoiluahan siinä saa ja tuli sitä pari ihan hyvää ruutuakin napattua.

Ei muuta kuin joulun odotusta kaikille.

Porvoon aitat näytti niin herkullisen kauniilta pienessä sumussa, useamman ruudun ja kulman joutuin katsastamaan kunnes se oikea löytyi.

 

Vanhasta kaupungista katselin kirkon vieressä olevaa Linnamäkeä kun näytti niin upealta, olen sen tosin jo pariin kertaan kauempaa sumussa kuvannut joten päätin mennä paikanpäälle katsomaan josko siellä olisi sumuisia siltoja. Ei ollut ei vaan jouduin tulemaan takaisin alas, tosin alas tullessa toista kautta näytti kaupunki erittäin kauniilta tästä kulmasta. Puut tekivät lammikkoon kauniit varjot ja pastellinsävyiset talot näyttivät upeilta pienessä sumussa, kirkkokin näkyi nipin napin sumun takaa.

Tämä on sellainen hieman täyteotos josta kyllä loppupelissä tykkään myös kovasti, ja pääpoinntihan tässä on jälleen tuo tyhjä penkki joista tykkään kovasti. Tosin tuo maisema taustalla näyttää kerrassaan upealta, mielestäni hieno kontrasti ero sotketulla penkillä ja kauniilla taustalla.

Eka kerta

Niin se aika vierähtää ettei edes huomaa, maa on jo paikka paikoin lumessa ja tietkin jäässä. Tännekkään en ole toviin mitään kirjoitellutkaan, pahoitteluni jälleen siitä. 

Mitään maata mullistavaa ei tosiaan ole tapahtunut vaan perus arkea, kaikki lapset ovat olleet peräkkäin kipeänä kun on ollut anginaa, kuumeilua ja kaikkea siltä väliltä. Kissan perkuleetkin piti jälleen madottaa kun rupesivat peräpäästä tunkemaan valkoisia matoja, vaikkakin juuri kuukausi sitten madotettiin ne. Mutta sitä saa mitä tilaa kun on ulkokissoja, no onneksi ei ole kallista kun sen itse hoitaa.

Pitkästä aikaa innostuin jälleen remontoinnista kun laitoin alakertaan puolipanelit ja pari puuttuvaa oven listaa paikoilleen, tulee itselle aina sellaisissa sykleissä tuo innostus. Tuntuu tosin että ei ole saanut muuta kuin remontaa ja kunnostaa viimeiset viisi vuotta, juuri kun saatiin vanha kämppä aikoinaan kuntoon niin oli muutto nykyiseen. No siihen pätee sama kuin kissojen madotukseen, sitä saa mitä tilaa :D

Mutta on sitä mukaviakin asioita tapahtunut kun ilmoittauduin kuulumani Nesteen kamerakerhon kurssille, aiheena oli muotokuvaus joka sisälti teoriaa ja pääsyn ottamaan kuvia studiossa. Tuo teoria juttu ei juuri itselle kyllä mitään tarjonnut, käytiin läpi ihan kameran perus asetuksia ja katsottiin aivan liikaa pitäjän ottamia kuvia. Tosin muut kurssilaiset olivat aikas pihalla ja eivät tuntuneet löytävän kamerasta edes manuaali asentoa, eli taso oli aikas vaihtelevaa.

Studiossa vietettiin kanssa sitten se kolme tuntia ja itse tykkäsin kovasti kun pääsi kuvaamaan ihka oikeilla studiovaloilla, tosin siinä ei juuri itse päässyt vaikuttamaan muuhun kuin mallina toimineisiin kerholaisiin jotka itsekkin kuvailivat samalla.

Mutta oli ihan mukavaa tuollaisissa puitteissa kuvata, tuli kyllä hinku hommata itsellekkin "oikeat" studiovalot eikä siis pelkästään salamavaloja.

Mutt joo, täytyy lähteä hakemaan muksu koulusta että pääsee itse jossain vaiheessa ottamaan torkut ennen yövuoroa.

 Tässä muutama otos studiokuvista, kuvassa siis äiti ja tytär joista jälkimmäistä jännitti alussa aikas paljon :)

Vihdoinkin :D

Isänpäivä oli ja meni ja mukavaa oli kuten aina, oma perhe sekä hyvää ruokaa. Rouva se oikein helli isukkia ja teki hyvää lisää sekä perinteistä pottumuussia joka on meidän perheessä sitä herkkua, se uppoaa lapsiin aina ja itsekkin siitä tykkään kovasti. 

Kaukunkin sain taas itse valita koska vaimoni on mitä mainioin leipuri, se on sen suuri intohimo ja sen myös huomaa telkkarikanavista. Synttärikakuksi valitsein kesällä Batman kakun mutta nyt päätin tyytyä perinteisempään mutta yhteen lempi kakakuistani, glögi kakku toimii aina ja on vain niin hyvää. Pohjalla piparia ja sitten kaikkea muuta päällä, on vain hyvää ja raikasta.

Muksutkin olivat koulussa ja eskarissa askarrelleet kaiken näköistä, keskimmäiseltä sain jääkaappi magneetin ja upean kortin, juniorin lahja odottaa edelleen eskarissa koska oli kipeä eikä harmikseen sanut sitä tuotua kotia :(

Rouvalle aamulla sanoin rouvalle että tänään on aika lunastaa isänpäivälahja, muksut kouluissaan ja jokunen tunti luppo aikaa kahdestaa. Niin ja en nyt tarkoita sitä mitä luulet vaan että lähdetään ulos luontoon, pakkelia naamaan, vaatteet päälle ja lähdet mulle malliksi kuvauksiin.

Yllättävän suopeasti se mukaan lähti kun ei tarvinnut edes kantaa autoon, no eka käytiin yhdessä paikassa mutta siellä oli ruuhkaan asti porukkaa joten nokka kohti keskustaa. Rouva siihen että mihinkään kekskelle vanhaa kaupunkia hän ei kuvattavaksi lähde :D

No en ollut viemässäkään vaan Porvoon kirkon takana olevalle Linnamäelle, siellä ei ruuhkaa pitäisi niin paljon olla. No mitä siellä tuli yksi pariskunta ja kolme koiran kusettajaa, hieman rouva tokaisi että vähän nolottaa olla mallina ja kohta kaupungilla liikkuu huhu parista hullusta salamoiden ja kameroiden kera.

No taytyy tunnustaa että itsestä alussa tuntui aivan samalta kun aloitin kuvailemaan, sitä hieman araseli kameran esiin ottamista keskellä kaupunkia kun mietti että mitäköhän nuokin ajattelee. No nyt tuo kamera on luonnollinen kapistus ja ei hävetä sitten pätkääkään, se kulkee mukana aika ja jos rouvalta kysytään niin vähän kuulemma liikaakin.

No mutta joo, eli Linnamäelle mentiin ja muutamat potretit otettiin. Rupeaa vain pikku hiljaa salamoiden radiolähettimet sanomaan sopimusta näköjään irti kun ei laukea joka kerta läheskään, täytyy ostaa näköjään uudet lähettimet ja varmaan salamatkin päivittää.

Mutta tässä.

Kamerana  jälleen Canon eos 550D ja putkena Canon ef 85/1,8 USM

Osassa kuvissa salama+jalka+läpiammuttava sontsa.

 Luonnon valolla tässä kun oli kaunis pehmeä varjoisa seinä.

1/160s.

f/4

ISO200

Salama ammuttuna vasemmalta 1,5m. päästä ja hieman edestä.

1/320s.

f/3,5

ISO200

Salama ammuttu suoraan edestä.

1/200s.

f/4

ISO200

Luonnon valossa kun oli pelit ja vehkeet jo pakattuna.

1/400s.

f/4

ISO200

Sumuisten maisemien valokuvajat

Vettä sataa taas oikein huolella, mielessäni jo toivoin ja odotin akut ladattuna että eilinen sää uusisi tänään. Elinen sää oli normi ihmiselle ei niin mukavaa, hieman koleaa, kostea ja sumuista. Mutta valokuvausta harraselevalle ihmiselle sää oli mitä upein, juuri oikeat arvot kunnon sumuharsoon joka peitti maat ja mannut kaupunkia pitäen. 

Ei kauan kerinnyt herillä olla kun oli jo nokka kohti raikasta ulkoilmaa, autolla tuli kierrettyä useassakin paikassa. Pari paikkaa jäi tosin vielä käymättä koska en jaksanut kotona odottaa liian kauan akkujen latausta, joten sitten kävi se pahin painajainen. Akku loppui mutta onneksi loppu metreillä vasta, touvakin soitti että mun suosikki ruoka lasagne on kohta valmista :)

Joten hyvillä mielin lähdin kotiin syömään, vatsa kurni tyhjyyttään mutta tiesin että kameran muistikortilla on pari hyvää otosta.

Oli taas niitä hetkiä kun tietää jo varmasti kuvatessa että nyt, nyt nappasi iso kala koukkuun. 

Tosin välillä kun tulee se tunne että nyt nappaisi ja innoissaan menee sitten koneelle katselemaan tuotoksiaan, mitä siellä odottaakaan. Magia on kadonnut ruudulta jonnekkin kauas ja kuva ei näytäkkään enää isona niin hienolta, se vetää miehen mielen matalaksi.

Mutta eilen tuli mielestäni otettua pari helmeä ja pari ihan yes otosta, tosin kun niitä kätsoo peräkkäin niin se laskee entisestään niiden joidenkin kuvien arvoa. Se on aina että pitäisikö jokaiselle kuvalle suoda se oma hetkensä, eli sitä ei verrattaisi muihin kuviin vaan arvosteltaisiin omana itsenään.

Monesti siinä vaan käy sitten niin että palautteena on tuo ja tuo on helmi ja nuo muut roskiin :D

 Canon eos 550D + Canon ef 85/1,8 USM

85mm-1/320s.-f/4-ISO400

Canon eos 550D + Canon ef 85/1,8 USM 

85mm-1/640s.-f/3,2-ISO400

 Canon eos 550D + EF-S18-55mm f/3.5-5.6 IS

44mm-1/80s.-f/7,1-ISO200

 Canon eos 550D + Canon ef 85/1,8 USM

85mm-1/160s.-f/6,3-ISO200

 Canon eos 550D + EF-S18-55mm f/3.5-5.6 IS

30mm-1/50s.-f/9-ISO200

 Canon eos 550D + EF-S18-55mm f/3.5-5.6 IS

20mm-1/100s.-f/7,1-ISO200

 Canon eos 550D + EF-S18-55mm f/3.5-5.6 IS

20mm-1/60s.-f/8-ISO200

Canon eos 550D + EF-S18-55mm f/3.5-5.6 IS + ND8

18mm-1,6s.-f/22-ISO100

Mustaa taustaa

Pitkästä aikaa tuli kuvattua taas omaa naamaani, sitä hieman vanhentunutta ja ylipainoista kroppaa on vain niin ilo katsella ja kuvata. En tosin pidä tuosta kameran edessa olemisesta vaan mielummin olen sen takana, tosin näissä tapauksissa joutuu olemaan sekä edessä että takana.

En jaksanut ruveta kaivelemaan mitään taustoja esiin joten päädyin mustaan taustaan, se helpottaa huomattavasti asiaa kun silloin ei tarvita taustaksi mitään mustaa vaan sen hoitaa kamera ja oikea valotus.

Eli idea on oikeastaan todella yksinkertainen suorittaa eikä se vaadi mitään kikkoja saati ihme salamia, jälkikin on hyvää mutta tumman puhuvaa kun ei tarvitse miettiä ryppyjä taustalla saati muuta.

Eli homma menee seuraavasti, tai voisi sanoa että näin minä sen teen :D

-Tarvitset hommaan huoneen jossa on nyt ainaskin metrin verran tilaa ympärillä, tämän voi myös tehdä ihan vaikkapa ulkona päivänvalossa.

Itsellä seuraava setti kuvaukseen.

-Canon EOS 550D

-Canon ef 85/1,8 USM

-YongNuo speedlite YN-460 II salama

-Salama.

-Salamalle jalka.

-Musta sontsa.

- Jos kuvaat itseäsi niin asiaa helpotta laukaisin, langaton taikka langallinen.

Säädä kamerasi ISO pienimpään arvoon, itsellä se on siis ISO100. Seuraavaksi laitan kameran M 

( Canon ) asentoon, joka siis meinaa että sinä säädät valoituksen ja aukon säädön. Tämä siis siitä syystä kun kamerahan tunnetusti tekee mitä tykkää ja luulee tietävänsä mitä kuvaaja haluaa, eli sano EI automatiikalle :D

Tulemme käyttämään kuvauksessa salamaa joten laitan kameran valoituksen arvoon 1/250s., se on siis se aika jossa kuvaan ei vielä tule sitä mustaa raitaa koska kameran suljinverho pysyy juonessa mukana ja kerkiää sukeutua.

 Tämän jälkeen laitetaan kameraan aukoksi vaikkapa f/5.6 ja otetaan kuva, jollei kuva ole täysin musta niin nostetaan aukkoa. Eli otat kuvan siis siinä tilassa missä meinaat ottaa tuo potretinkin, jos vaikkapa ottamasi kuva on täysin musta aukon f/9:n kohdalla niin hyvä.

Nyt sinun kamerassasi on seuraavat arvot, ISO100, 1/250s ja tuo f/9

Seuraavaksi voit ottaa salaman ja heijastavan mustan varjos esille jalustoineen, normaalistihan tuo varjo on täysin auki kun sitä käyttetään heijastamaan valoa pehmeästi ja sen halutaan hallitusti levittyvän kohteeseen. No nyt sen pitää olla melkein kiinni ja sellaisena torvena, emme siis halua isoa valoa vaan lähinnä sellainen kohdevalo.

Idea tässä on että valo tulee hallitusti sinua kohti, eikä siis näin ollen leviä ympäri huonetta ja kimpoa seinistä minne sattuu. Olen ottanut siis kyseiset potretit tuossa valaistuksessa, eli normi huone valaistus.

Alla kuva salamasta ja varjosta, kuten näet niin minun ulkokuvauksissa tuulen mukana lähtenyt varjo on puoliksi kiinni.

Seuraavaksi menet aika lähelle tuota salamaa ja rupeat etsimään sopivaa salaman arvoa että ei naama pala mutta jälki on terävää, alla seuraava kuva jota ei ole siis säädetty mitenkään vaan on suoraan kamerasta.

Kuten kuvasta näet niin tausta on aivan musta vaikka huoneessa on edelleen sama valaistus kuin yllä.

ISO100

f/9

1/250s.

Ei sitten muuta kuin kuvailemaan ja alla omat viritykset. kuville annettu jälleen perus Lightroom ja Nik Color Efex Pro käsittely.

Doggy Style

Aaaaarg, made in Korkea Jännitys. Talvi on tas ovella ja sitä ei voi estää, onneksi on vielä kauniita syksyisiä päiviä edessä kuten tänään. Pihakin on vihdoin siivottu ja haravoitu talven varalta, ei tarvitse sitten ensi keväänä haistella mätäneviä omenoita ja lehtiä lumen alta.

Viikko sitten kävin työterveyshuollossa näyttämässä itseäni kun ei flunna meinannut lähteä pois, no diaknoosi oli että erittäin raju flunssa ja poskionteloiden tulehdus. Ottivat sitten samalla verikokeet ja  sydänfilmin kun rouva illalla havaitsi mun sydämmen lyövän hieman oudossa tahdissa, laite näytti että hieman tulee outoa rytmiä mutta ei haittaa kun en sitä edes itse huomaa. 

Sitä hieman kyllä aavistelinkin kun meinasi nuppi turvota taas, pari päivää sairaslomaa jolla heltisi ensimmäinen aamuvuoro pois töistä. Lääkkeitä määräsivät ison kasan ja porkivat pihalle, onneksi kuulun työpaikan sairaskassaan joka korvaa melkein kaiken mitä tarvitaan elossa pysymiseen.

Tuli jotain nenäsuihketta jota pitää pari kertaa suikaista nenään päivässä ja sen lisäksi jokin keuhkoja parantava kiekko josta imaistaan jokusen kertaa päivässä. Lääkkeeksi annettiin perus antibiootti kuuri ja jokin muu lääke, no nyt kun viikon on niitä kohta popsinut ja suihkinut niin olo on jo ihan ok.

Hengitys on vielä vähän raskasta ja korisee sekä nenä vuotaa mutta muuten ihan  passeli, jaksaa jo lenkittää koiraa ja ulkoillakkin ihan hyvin.

Tänään käytiin rouvan kanssa Sondbyn soramontuilla täällä porvoossa heittämässä vajaan 10km. kävelylenkki Paavo koiran kanssa ja heiteltiin sille lelua, hauvelikin oli niin innoissaan taas kun sai vapaana temmeltää muuallakin kuin kotipihalla. Oli hauska huomata kuinka tottelevainen se oli vapaana taas, käveli vieressä ja totteli muuteskin todella hyvin, remmin perässhän se on sellainen tauno välillä. Eli tuntuu poikkoilevan minne sattuu ja hieman vetää, mutta vapaana on kuin eri koira.

Kaikki kuvat otettu

Canon EOS 550D + Canon ef 85/1,8 USM

 Tässä ollaan kotipihalla leikkimässä uudella lelulla, harmittavasti kotitalon ympäristö on mitä on joten taustaan ei aina voi vaikuttaa.

 ISO400 - f/3,5 - 1/2000s

Mä olen villi ja vapaa, korvat on kuin Dumbolla :D

ISO100 - f/2,8 - 1/1000s 

 

 ISO100 - f/2,8 - 1/1000s

 Aakeeta ja laakeeta soramontulla, on tilaa heitellä lelua.

Soramontun ympärille istutettu hieman kasvustoa.

ISO200 - f/3,2 - 1/1600s

Sieltä tulee rouva ja Paavo lenkin päätepisteelle.

Räkää ja puistoa

Kroppa huutaa leipää ja kunto loppuu kesken, ei jaksa enää..... Tätä perkuleen flunssaa ollut jo nytten reilun viikon, alkoi viimeviikon lauantaina illalla eikä loppua näy, silloin sunnuntaina kävin tekemässä aamuvuoron vaikka olisi pitänyt jäädä kotia. Illalla ennen nukkumaanmenoa oli veto ihan veks ja palelti niin jumalattomasti, no kun olen tosi mies niin vedin Buranaa ja jonkun muun napin naamaan ennen nukkumaan menoa.

Aamulla oli hieman parempi mutta peitto ja tyynyt hiestä märkä, joten ajattelin olevani voitolla ja kuumeillut yöllä pahan pois. Töissä kun sitten sunnuntaina sen 12h. yski ja räku aivonsa pihalle niin tuli mieleen, onko tää oikeesti sen väärti että täällä pitää kitua.

Illalla sitten soitin että olen kyllä ainaskin tuon maanantain aamuvuoron poissa ja meen käymään lekuriin, se sitten totesi että raju flunssa vaan että ole nyt tämä päivä pois ja kaksi yövuoroa. No olin ne päivät poissa ja torstaina alkoi sitten vapaat ja töihin pitäisi mennä nyt keskiviikkona, tosin.

Tätä perkeleen flunssaa on edelleen ja olen nyt kahdeksan päivää ollut ihan kuutamolla ja veto veks, asiaa ei auta että pitää koiraa ulkoiluttaa ja hoitaa kotiaskareet kun rouva on ollut töissä. Ei vaan jaksa, kehtaakohan sitä hakea flunssan takia enää lisää saikkua jos ei nyt parissa päivässa helpota??

Ajattelin kyllä soittaa huomenna työterveyslääkärille ja saa katsoa korvat, nenän ja keuhkot. Niihin kaikkeen kun sattuu kun räkii limaa pois, koiranulkoilutusreissullakin meinaa happi loppua ja on ihan hiestä märkänä. Tuntuu että hiki tulee jo pelkästä ajattelemisesta, olen yleensä kipeä niin harvoin että silloin kun olen niin sitten on oksat pois.

Kunhan ei ole taas jokin poskiontelon tulehdus, saa katsoa mutta on tässä ihan melkein ok. päiviäkin ollut.

Eilen oli ok. päivä ja menin muksujen kanssa käymään puistossa, tosin annoin niiden leikkiä ja itse siinä istuskelin maailman menoa ja nautin kauniista aurinkoisesta syksyisestä ilmasta.

Siinä sivussa tuli sitten otettua ehkä omasta mielestäni paras henkilökatukuvani, kerrankin kaikki osui nappiin paitsi sommittelussa olisi voinut jättää hieman ylös tilaa. Katukuvauksessa on mielestäni tärkeää myös löytää oikeanlainen hahmo kuvaan, itsestä se on ainaskin oleellista että kohde puhuttelee olemuksellaan jotenkin. Toki hahmo voi olla arkinenkin mutta sitten siinä pitää olla jotain muuta, olkoon se sitten tilanne tai jotain muuta. Tällä kertaa tuli hieman sellainen Dressmann tyylinen otos joka ehkä enemmän vaikuttaa poseeratulta mainoskuvalta, mutta itse siis tykkään kovasti tässä miehestä kauppakasseineen ja lastenvaunuineen.

Tuo katukuvaus on omasta mielestäni todella opettavaa mutta erittäin haastavaa, siinä kun ei ole liiemmin aikaa sommitella, miettiä aukko saati valotusta. Eli ne kaikki pitää vain nopeasti päättää ja laukaista kamera, usein sitä käy niin että jokin noista pissii taikka sitten kun niitä miettii niin meni jo.

Eli nopeat refleksit on valttia taikka sitten pitää olla ajantasalla mitä tulee tapahtumaan, eli ennakoida tulevat tilanteen kuin lapsien kanssa konsanaan. Älä tee noin tai kohta sattuu......hetken päästä sitten yleensä sattuu  :D

klo.09:25

Pari päivää sitten kun aamulla heräilinm, availin verhot ka katselin ikkunasta ulos. Mitä näinkään, kunnon sumuhan se siellä oli. No sitten alkoi taas se aamuinen rutiini, eli vanhin likka ekana ylös koska sillä oli kasin aamu kouluun, niin ja sen takia koska se on siinä iässä että ei se suoraan sängystä kouluun lähde vaan vaatii aina reilun tunnin valmistelut.

Seuraavaksi ylös sitten juniori koska sen eskari taxi tulee hakemaan sen klo.08:20, se pääsee taxilla koska ne siirsi sen homeongelman takia huitsin helkuttiin eskariin.

Keskimmäinen muksu menee joka aamu kouluun klo.09:15, joten heitin sen autolla kouluun kun ajattelin lähteä ottamaan muutaman sumukuvan mikäli sitä vielä on. No aikas heikolta se rupesi paikka paikoin näyttämään mutta ajattelin että veden ääressä sitä vielä olisi, enkä ollut väärässä vaan upea haalea valo yhdistettynä syksyn väreihin ja vielä upeampaan sumuun.

Montaa kuvaa ei tarvinnut Porvoonjoen varressa ottaa kun ymmärsin lopettaa, tuli fiilis että nyt tais tärpätä. Eli ei muuta kuin aamukahvin keittoon kotia ja kone auki, kuppi kahvia käteen ja katselemaan aamun otoksia. Siinä se oli, Autumn Misty morning 09:25am.

Photowalks Helsinki II

Harmittavasti en päässyt kesällä tuohon ekaan kävelyyn työkiireiden takia mutta nyt pääsin, ja onneksi pääsin koska oli oikein mukavaa. Kyseessähän on tapahtuma johon jokainen sukupuoleen, kansalaisuuteen taikka ikään riippumatta voi osallistua, tarkoitus oli vain kävellä ennalta määrätty reitti ja mennä sen jälkeen syömään jos haluaa.

Pääasiallinen tarkoitus on saada kuvaamisesta kiinnostuneet ihmiset yhteen ja pitää hauskaa, tavata muita saman henkisiä ihmisiä ja jutella vapaasti. Nyt mukana oli varmaan yli 40 henkilöä ja mukana oli naisia, miehiä, äitiä lapsien kanssa, yksi koiransa kanssa ja todella paljon ulkomaalaisiakin.

Osallistuminen ei siis maksa mitään muuta kuin sen että tulee lähöpaikalle, edes kamerakaan ei ole täysin välttämätön ( tosin on se suotavaa) vaan osalla oli vain puhelin millä kuvasivat.

Ensi kerralla kun järjestetään niin koitan kyllä päästä jälleen mukaan, oli sen verran mukavaa kun säätkin suosi vaikka näytti aikas heikolta yhdessä vaiheessa.

Melkein hävetti kun olen asunut suurimman osan elämästäni Helsingissä ja vuosikausia on pitänyt nytkin rouvan kanssa käydä kasvitieteellisessä puutarhassa, not nyt tämän tapahtuman yhteydessä sinnekkin  sitten vihdoin ja viimein pääsin :D

Iso kiitos järjestäjille, nähdään toivottavasti ensi kerralla.

Alla joitain omia onnistuneita otoksia tapahtumasta.

Vanhat herrat olivat jälleen pelaamassa shakkia Hesperianpuistossa.

 Eräs ulkomaalainen äiti oli  pikkutyttö kanssa mukana kävelyssä.

 Tämä mies asuu asui sattumoisin muutaman vuoden siskoni naapurirapussa jokusen vuoden.

Fisukokeiluja ruuhkassa.

 Lisää kalastelua Hakaniemen Pitkänsillan luona.

 Nuorimies tarttui matkaan stadikan nurkalta, kysyi että mikäs kävely teillä on. Kerrottiin että mikä meininki ja poika lähti matkaan seuraksi, kuvaili puhelimellaan sitten siinä sivussa.

 Tässä tämä jo aikaisemmin mainittu rouva ja hänen neitinsä.

 "linnunlaulun" tönö kuvattu Kasvitieteellisen puutarhan suunnasta.

 Hieno hattu.

 Kasvitieteellinen puutarha.

Jollain ei jälkoja palele, mies tuli jostain ja käveli siinä Kasvitieteellisen muurilla ja poistui portista ulos??

Syksy saapui

Taas se on kohta edessä ja kaunis kesä takana, tuntuu että syksy ja sen kauneus meni ohi niin etten edes huomannut. Pari päivää sitten täälläkin tuli rakeita niin lujaa että oikein sattui kun ne osui, itse en ole mikään talvi-ihminen vaan voisin nauttia ikuisesta kesästä. Varmaan jokin syysmasennus iskenyt kun ei ole huvittanut kuvailla mitään, muutaman kerran olen käynyt kuukauden aikana kuvailemassa näitä kotikaupungin katuja.

Olen vuosikausia kärsinyt nenäteiden ahtaumasta joka on siis vaivannut minua villistä nuoruudesta lähtien, eli aina ollut vaikea hengittää nenän kautta. Olen myös varmaan kymmenen vuotta "kärsinyt" uniapneasta, eli nukkuessa tulee hengityskatkoksia ja vaimoani se on vaivannut siltä osin että se aina yöllä herää siihen kun ukko ei hengitä. Itse sitten herään siihen kun rouva antaa kyynerpäätä kylkiin, no nyt sitten menin käymään työpaikkalääkärillä asian tiimoista.

Pääsyy oli tosin tuo nenän ahtauma mutta lääkäri innostui siltä osin tuosta uniapneasta että antoivat minulle sellaisen laitteen yöksi kotia, laite siis mittaa miten nukun, hengitän, ym.

No tulokset tulivat sitten viikko sitten ja vaimohan meinasia kuolla sydäriin, se soitti heti jollekkin tutulle keuhkolääkärille ja käskivät jatkotutkimuksiin. No sen koneen antama data sanoi että nukkumani kuuden tunnin aikana pisin hengityskatkos oli 73sek. ja sykkeeni oli alimmillaan n.13, tätä toistui tuon unen aikan n.360 kertaa.

Eli painoa pois ja täytyy sitten varmaan ruveta nukkumaan sellaisen maskin kanssa, ei helkutti. No tuli tosin selvyys siihenkin minkä takia tuo meidän Paavo koira nukkuu ensin minun vieressäni mutta vaihtaa sitten yön aikana paikkaa, eli se varmaan luulee että olen kuollut ja se ei tykkää maata ruumiin vieressä :D

Mutta joo, nyt sitten mennään jatkotutkimuksiin ja katotaan mitä tapahtuu. Sellaisen maskin kanssa nukkuminen ei sitten kiinosta yhtään, mutta katotaan nyt.

Tässä jotain viimekuukausien satoa.