Kroppa huutaa leipää ja kunto loppuu kesken, ei jaksa enää..... Tätä perkuleen flunssaa ollut jo nytten reilun viikon, alkoi viimeviikon lauantaina illalla eikä loppua näy, silloin sunnuntaina kävin tekemässä aamuvuoron vaikka olisi pitänyt jäädä kotia. Illalla ennen nukkumaanmenoa oli veto ihan veks ja palelti niin jumalattomasti, no kun olen tosi mies niin vedin Buranaa ja jonkun muun napin naamaan ennen nukkumaan menoa.
Aamulla oli hieman parempi mutta peitto ja tyynyt hiestä märkä, joten ajattelin olevani voitolla ja kuumeillut yöllä pahan pois. Töissä kun sitten sunnuntaina sen 12h. yski ja räku aivonsa pihalle niin tuli mieleen, onko tää oikeesti sen väärti että täällä pitää kitua.
Illalla sitten soitin että olen kyllä ainaskin tuon maanantain aamuvuoron poissa ja meen käymään lekuriin, se sitten totesi että raju flunssa vaan että ole nyt tämä päivä pois ja kaksi yövuoroa. No olin ne päivät poissa ja torstaina alkoi sitten vapaat ja töihin pitäisi mennä nyt keskiviikkona, tosin.
Tätä perkeleen flunssaa on edelleen ja olen nyt kahdeksan päivää ollut ihan kuutamolla ja veto veks, asiaa ei auta että pitää koiraa ulkoiluttaa ja hoitaa kotiaskareet kun rouva on ollut töissä. Ei vaan jaksa, kehtaakohan sitä hakea flunssan takia enää lisää saikkua jos ei nyt parissa päivässa helpota??
Ajattelin kyllä soittaa huomenna työterveyslääkärille ja saa katsoa korvat, nenän ja keuhkot. Niihin kaikkeen kun sattuu kun räkii limaa pois, koiranulkoilutusreissullakin meinaa happi loppua ja on ihan hiestä märkänä. Tuntuu että hiki tulee jo pelkästä ajattelemisesta, olen yleensä kipeä niin harvoin että silloin kun olen niin sitten on oksat pois.
Kunhan ei ole taas jokin poskiontelon tulehdus, saa katsoa mutta on tässä ihan melkein ok. päiviäkin ollut.
Eilen oli ok. päivä ja menin muksujen kanssa käymään puistossa, tosin annoin niiden leikkiä ja itse siinä istuskelin maailman menoa ja nautin kauniista aurinkoisesta syksyisestä ilmasta.
Siinä sivussa tuli sitten otettua ehkä omasta mielestäni paras henkilökatukuvani, kerrankin kaikki osui nappiin paitsi sommittelussa olisi voinut jättää hieman ylös tilaa. Katukuvauksessa on mielestäni tärkeää myös löytää oikeanlainen hahmo kuvaan, itsestä se on ainaskin oleellista että kohde puhuttelee olemuksellaan jotenkin. Toki hahmo voi olla arkinenkin mutta sitten siinä pitää olla jotain muuta, olkoon se sitten tilanne tai jotain muuta. Tällä kertaa tuli hieman sellainen Dressmann tyylinen otos joka ehkä enemmän vaikuttaa poseeratulta mainoskuvalta, mutta itse siis tykkään kovasti tässä miehestä kauppakasseineen ja lastenvaunuineen.
Tuo katukuvaus on omasta mielestäni todella opettavaa mutta erittäin haastavaa, siinä kun ei ole liiemmin aikaa sommitella, miettiä aukko saati valotusta. Eli ne kaikki pitää vain nopeasti päättää ja laukaista kamera, usein sitä käy niin että jokin noista pissii taikka sitten kun niitä miettii niin meni jo.
Eli nopeat refleksit on valttia taikka sitten pitää olla ajantasalla mitä tulee tapahtumaan, eli ennakoida tulevat tilanteen kuin lapsien kanssa konsanaan. Älä tee noin tai kohta sattuu......hetken päästä sitten yleensä sattuu :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti