Aina välillä tulee se hetki,taianomainen hetki joka on pakko tallentaa. Tässä omasta mielestä yksi sellainen joka sattui kesällä 2010 Kyproksen lomalla. Keskinmäinen tyttäreni tuli parvekkeelle vanhimman tyttöni mekossa, hän pyörähti vain pari sekunttia mukavassa tuulessa parvekkeella. Itsellä sattui olemaan kamera parvekkeen pöydällä, nopeasti asetukset sinne päin ja naps. Hieman tuli sellainen heittolaukaus joten sormet jäivät hieman kuvan ulkopuolelle, mutta muuten tämä kuva jäänyt itselle jotenkin todella rakkaaksi. Ehkäpä vain sen takia kun tilanne vain tuli ja meni, ilman mitään sen kummempaa suunnittelua. Kuvalle ei ole tarvinnut tehdä mitään muutoksia, sillä tunsin sen tuulen vireen ja näin sen hameen liehunnan juuri näin kuten se on kuvassa. Se hetki oli kuin hidastus kohta elokuvasta, taikaa.
Muille tämä kuva ei varmaan tunnu miltään mutta itselle, se tosiaan on yksi niitä hetkiä.
