Hiljaisuus ja kuvaamaton olo on näköjään vallannut minut taas näin vuodenvaihteen jälkeen, tuntuu että tältä on viime aikoina tuntunut useinkin. Tullut sellainen fiilis että ravaan samoissa paikoissa vain löytämättä niistä mitään uutta, toisn voi johtua siitäkin että meidän perheessä se oma aika on aikas rajallinen.
Nytkin menin kyllä tuttuun paikkaan mutta, paikkaan johon normaalisti jätän auton ja jatkan matkaa kävellen. Eli en lähtenyt merta pidemmäksi kalaan vaan jäin satamaan, kirjaimellisesti.
Mutta muuten ei ole elämässä mitään kummallista tapahtunut, sitä samaa normiperheen arkea ja sen pyöritystä. Nuorimmaisella oli eilen kerhossa valokuvaus, saa katsoa millaisia kuvia sieltä tulee. Edellisiin kuviin olin aikas pettynyt, olivat laadullisesti aikas huonot ja tarkennus osunut jonnekkin muualle kuin silmiin.
Mitenköhän on muilla valokuumista harrastavilla, ottaakohan ne vielä noita koulujen ja kerhojen kuvia lapsistaan?? Tosin pitäähän niidenkin leipänsä tienata jotenkin ja tuo on vain yksi keino, tosin on vaan sellainen fiilis että ne ottaa noi kuvat vaan ihan lonkalta ilman minkäänlaista ammattiylpyttä. Rahat pois vanhemmilta koska tuskin kovin moni niitä nyt niin tarkkaan katsoo, kunhan muksun tunnistaa niin kelpaa.
Usein tuntuu ainaskin että saman yrityksen kuvaajat pyörii samalla alueella, eli ei plajon kilpiluteta näitä kuvauksia eikä varsinkaan jos siellä yksi vanhemmista sanoo että laatu on persiistä.
Ei tarvitse ärähtää yhtään vaan tältä tosin on itsestä tuntunut kun olen kuvia sillä silmällä katsonut, mutta onhan sieltä tosin hyviäkin kuvia tullut eli maksanut olen.
Huomenna pitäisi matkata kauas Vantaalle ja Jumboon, jippii :D Voishan sitä yhteisen vapaapäivän huonimminkin käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti