Viimeksi laitoin niitä vanhoja sadepäivän säädön hautakiviä, rupesi tekemään mieli mennä taas käymään tuonne Porvoon hautaumaalle. Sadekkin loppui juuri sopivasti ja aurinko rupesi paistamaan sinisen taivaan takaa, valo tekee upeeta jälkeä kun se puiden lomasta kurkistaa kuoden upeita varjoja.
Hautausmaalla ei juuri turhaa liikennette ollut, muutama ihminen huoltamassa paikkoja ja muutama satunnainen kävelijä. Juuri sellainen ihana sateen jälkeinen hetki, mukavan raitis ilma ja muutama hassu ihminen.
Hautausmaalla on mukava katsella niitä kiiltäviä kiviä pehmeässä valossa ja kukkasten luomia varjoja, tällä kertaa ihan vain ohikävellessä eräs kukkasten ja niiden luoma varjo huusi minua luokseen :D
Olisin halunnut tässä kuvassa käyttää hieman enemmän tuota hautakiven tilaa mutta ajattelin ykityisyyttä ja kiinnekohtaa, koitin pitää kiven siinä kulmassa että hautakivessä olevaan tekstiin ei kiinnitä liikaa huomiota. En myöskään halunnut että tuo kukkien varjo hyppää liikaa silmille, juuri noin pehmeästi tuolla sivussa.
Valo kurkisti mielestäni hienosti hautakivien välistä, luoden vuorotellen varjoa valoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti