Pikku hiljaa rupeaa kuiteskin tämäkin paikka ( Porvoo) heräämään talviunilta, on sinistä taivasta ja talojen värit pääsevät taas loistamaan. Kauniiit mukulakadut paljastuvat luman alta, ihmisistäkin vaistoaa että kevät tekee tuloaan.
Kotonanakin tapahtui jotain siistiä, jotain sellaista mikä on ollut kahden vanhemman likan kanssa yhtä taistelua. Viime vuoden puolella kokeilin nuorimman muksun kanssa jonkin aikaa pyöräilyä ilman apupyöriä, mutta ei siitä mitään tullut kun ei pysynyt pystyssä laisinkaan. Vajaa viikko sitten olin sisällä jnuorin tuli piipahtamaan sisälle hakemaan pyöräilykypärää, se siinä tohkeissaan selitti että isi isi osaan ajaa ilman appareita. Iskähän siihen vain että joo joo kulta, totta kai ( tyttö täytti pari kuukautta sitten kuusi ).
Ajattelin siis että menee varmaankin työntämällä etiä päin ja näin ollen "osaa" ajaa ilman appareita, mutta vitä vielä. Minä menin sitten vartin päästä ulos käymään niin siellähän se neiti veti täyttä vauhtia fillarilla, ilman apupyöriä :D
Saatte vain arvata että olikos iskä vähän ylpeä, nyt sitten ollaan käyty ulkoilemassa ja neiti senkun porskuttaa täyttä häkää että ihan heikottaa :D
Pari päivää sitten kävin ulkoiluttamassa kameraa heränneessä Porvoossa ja ilma oli upea, tuli käveltyä niitä samoja katuja hakien erilaista kuvakulmaa ja nautittua vain keväästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti