Mustaa taustaa

Pitkästä aikaa tuli kuvattua taas omaa naamaani, sitä hieman vanhentunutta ja ylipainoista kroppaa on vain niin ilo katsella ja kuvata. En tosin pidä tuosta kameran edessa olemisesta vaan mielummin olen sen takana, tosin näissä tapauksissa joutuu olemaan sekä edessä että takana.

En jaksanut ruveta kaivelemaan mitään taustoja esiin joten päädyin mustaan taustaan, se helpottaa huomattavasti asiaa kun silloin ei tarvita taustaksi mitään mustaa vaan sen hoitaa kamera ja oikea valotus.

Eli idea on oikeastaan todella yksinkertainen suorittaa eikä se vaadi mitään kikkoja saati ihme salamia, jälkikin on hyvää mutta tumman puhuvaa kun ei tarvitse miettiä ryppyjä taustalla saati muuta.

Eli homma menee seuraavasti, tai voisi sanoa että näin minä sen teen :D

-Tarvitset hommaan huoneen jossa on nyt ainaskin metrin verran tilaa ympärillä, tämän voi myös tehdä ihan vaikkapa ulkona päivänvalossa.

Itsellä seuraava setti kuvaukseen.

-Canon EOS 550D

-Canon ef 85/1,8 USM

-YongNuo speedlite YN-460 II salama

-Salama.

-Salamalle jalka.

-Musta sontsa.

- Jos kuvaat itseäsi niin asiaa helpotta laukaisin, langaton taikka langallinen.

Säädä kamerasi ISO pienimpään arvoon, itsellä se on siis ISO100. Seuraavaksi laitan kameran M 

( Canon ) asentoon, joka siis meinaa että sinä säädät valoituksen ja aukon säädön. Tämä siis siitä syystä kun kamerahan tunnetusti tekee mitä tykkää ja luulee tietävänsä mitä kuvaaja haluaa, eli sano EI automatiikalle :D

Tulemme käyttämään kuvauksessa salamaa joten laitan kameran valoituksen arvoon 1/250s., se on siis se aika jossa kuvaan ei vielä tule sitä mustaa raitaa koska kameran suljinverho pysyy juonessa mukana ja kerkiää sukeutua.

 Tämän jälkeen laitetaan kameraan aukoksi vaikkapa f/5.6 ja otetaan kuva, jollei kuva ole täysin musta niin nostetaan aukkoa. Eli otat kuvan siis siinä tilassa missä meinaat ottaa tuo potretinkin, jos vaikkapa ottamasi kuva on täysin musta aukon f/9:n kohdalla niin hyvä.

Nyt sinun kamerassasi on seuraavat arvot, ISO100, 1/250s ja tuo f/9

Seuraavaksi voit ottaa salaman ja heijastavan mustan varjos esille jalustoineen, normaalistihan tuo varjo on täysin auki kun sitä käyttetään heijastamaan valoa pehmeästi ja sen halutaan hallitusti levittyvän kohteeseen. No nyt sen pitää olla melkein kiinni ja sellaisena torvena, emme siis halua isoa valoa vaan lähinnä sellainen kohdevalo.

Idea tässä on että valo tulee hallitusti sinua kohti, eikä siis näin ollen leviä ympäri huonetta ja kimpoa seinistä minne sattuu. Olen ottanut siis kyseiset potretit tuossa valaistuksessa, eli normi huone valaistus.

Alla kuva salamasta ja varjosta, kuten näet niin minun ulkokuvauksissa tuulen mukana lähtenyt varjo on puoliksi kiinni.

Seuraavaksi menet aika lähelle tuota salamaa ja rupeat etsimään sopivaa salaman arvoa että ei naama pala mutta jälki on terävää, alla seuraava kuva jota ei ole siis säädetty mitenkään vaan on suoraan kamerasta.

Kuten kuvasta näet niin tausta on aivan musta vaikka huoneessa on edelleen sama valaistus kuin yllä.

ISO100

f/9

1/250s.

Ei sitten muuta kuin kuvailemaan ja alla omat viritykset. kuville annettu jälleen perus Lightroom ja Nik Color Efex Pro käsittely.

Doggy Style

Aaaaarg, made in Korkea Jännitys. Talvi on tas ovella ja sitä ei voi estää, onneksi on vielä kauniita syksyisiä päiviä edessä kuten tänään. Pihakin on vihdoin siivottu ja haravoitu talven varalta, ei tarvitse sitten ensi keväänä haistella mätäneviä omenoita ja lehtiä lumen alta.

Viikko sitten kävin työterveyshuollossa näyttämässä itseäni kun ei flunna meinannut lähteä pois, no diaknoosi oli että erittäin raju flunssa ja poskionteloiden tulehdus. Ottivat sitten samalla verikokeet ja  sydänfilmin kun rouva illalla havaitsi mun sydämmen lyövän hieman oudossa tahdissa, laite näytti että hieman tulee outoa rytmiä mutta ei haittaa kun en sitä edes itse huomaa. 

Sitä hieman kyllä aavistelinkin kun meinasi nuppi turvota taas, pari päivää sairaslomaa jolla heltisi ensimmäinen aamuvuoro pois töistä. Lääkkeitä määräsivät ison kasan ja porkivat pihalle, onneksi kuulun työpaikan sairaskassaan joka korvaa melkein kaiken mitä tarvitaan elossa pysymiseen.

Tuli jotain nenäsuihketta jota pitää pari kertaa suikaista nenään päivässä ja sen lisäksi jokin keuhkoja parantava kiekko josta imaistaan jokusen kertaa päivässä. Lääkkeeksi annettiin perus antibiootti kuuri ja jokin muu lääke, no nyt kun viikon on niitä kohta popsinut ja suihkinut niin olo on jo ihan ok.

Hengitys on vielä vähän raskasta ja korisee sekä nenä vuotaa mutta muuten ihan  passeli, jaksaa jo lenkittää koiraa ja ulkoillakkin ihan hyvin.

Tänään käytiin rouvan kanssa Sondbyn soramontuilla täällä porvoossa heittämässä vajaan 10km. kävelylenkki Paavo koiran kanssa ja heiteltiin sille lelua, hauvelikin oli niin innoissaan taas kun sai vapaana temmeltää muuallakin kuin kotipihalla. Oli hauska huomata kuinka tottelevainen se oli vapaana taas, käveli vieressä ja totteli muuteskin todella hyvin, remmin perässhän se on sellainen tauno välillä. Eli tuntuu poikkoilevan minne sattuu ja hieman vetää, mutta vapaana on kuin eri koira.

Kaikki kuvat otettu

Canon EOS 550D + Canon ef 85/1,8 USM

 Tässä ollaan kotipihalla leikkimässä uudella lelulla, harmittavasti kotitalon ympäristö on mitä on joten taustaan ei aina voi vaikuttaa.

 ISO400 - f/3,5 - 1/2000s

Mä olen villi ja vapaa, korvat on kuin Dumbolla :D

ISO100 - f/2,8 - 1/1000s 

 

 ISO100 - f/2,8 - 1/1000s

 Aakeeta ja laakeeta soramontulla, on tilaa heitellä lelua.

Soramontun ympärille istutettu hieman kasvustoa.

ISO200 - f/3,2 - 1/1600s

Sieltä tulee rouva ja Paavo lenkin päätepisteelle.

Räkää ja puistoa

Kroppa huutaa leipää ja kunto loppuu kesken, ei jaksa enää..... Tätä perkuleen flunssaa ollut jo nytten reilun viikon, alkoi viimeviikon lauantaina illalla eikä loppua näy, silloin sunnuntaina kävin tekemässä aamuvuoron vaikka olisi pitänyt jäädä kotia. Illalla ennen nukkumaanmenoa oli veto ihan veks ja palelti niin jumalattomasti, no kun olen tosi mies niin vedin Buranaa ja jonkun muun napin naamaan ennen nukkumaan menoa.

Aamulla oli hieman parempi mutta peitto ja tyynyt hiestä märkä, joten ajattelin olevani voitolla ja kuumeillut yöllä pahan pois. Töissä kun sitten sunnuntaina sen 12h. yski ja räku aivonsa pihalle niin tuli mieleen, onko tää oikeesti sen väärti että täällä pitää kitua.

Illalla sitten soitin että olen kyllä ainaskin tuon maanantain aamuvuoron poissa ja meen käymään lekuriin, se sitten totesi että raju flunssa vaan että ole nyt tämä päivä pois ja kaksi yövuoroa. No olin ne päivät poissa ja torstaina alkoi sitten vapaat ja töihin pitäisi mennä nyt keskiviikkona, tosin.

Tätä perkeleen flunssaa on edelleen ja olen nyt kahdeksan päivää ollut ihan kuutamolla ja veto veks, asiaa ei auta että pitää koiraa ulkoiluttaa ja hoitaa kotiaskareet kun rouva on ollut töissä. Ei vaan jaksa, kehtaakohan sitä hakea flunssan takia enää lisää saikkua jos ei nyt parissa päivässa helpota??

Ajattelin kyllä soittaa huomenna työterveyslääkärille ja saa katsoa korvat, nenän ja keuhkot. Niihin kaikkeen kun sattuu kun räkii limaa pois, koiranulkoilutusreissullakin meinaa happi loppua ja on ihan hiestä märkänä. Tuntuu että hiki tulee jo pelkästä ajattelemisesta, olen yleensä kipeä niin harvoin että silloin kun olen niin sitten on oksat pois.

Kunhan ei ole taas jokin poskiontelon tulehdus, saa katsoa mutta on tässä ihan melkein ok. päiviäkin ollut.

Eilen oli ok. päivä ja menin muksujen kanssa käymään puistossa, tosin annoin niiden leikkiä ja itse siinä istuskelin maailman menoa ja nautin kauniista aurinkoisesta syksyisestä ilmasta.

Siinä sivussa tuli sitten otettua ehkä omasta mielestäni paras henkilökatukuvani, kerrankin kaikki osui nappiin paitsi sommittelussa olisi voinut jättää hieman ylös tilaa. Katukuvauksessa on mielestäni tärkeää myös löytää oikeanlainen hahmo kuvaan, itsestä se on ainaskin oleellista että kohde puhuttelee olemuksellaan jotenkin. Toki hahmo voi olla arkinenkin mutta sitten siinä pitää olla jotain muuta, olkoon se sitten tilanne tai jotain muuta. Tällä kertaa tuli hieman sellainen Dressmann tyylinen otos joka ehkä enemmän vaikuttaa poseeratulta mainoskuvalta, mutta itse siis tykkään kovasti tässä miehestä kauppakasseineen ja lastenvaunuineen.

Tuo katukuvaus on omasta mielestäni todella opettavaa mutta erittäin haastavaa, siinä kun ei ole liiemmin aikaa sommitella, miettiä aukko saati valotusta. Eli ne kaikki pitää vain nopeasti päättää ja laukaista kamera, usein sitä käy niin että jokin noista pissii taikka sitten kun niitä miettii niin meni jo.

Eli nopeat refleksit on valttia taikka sitten pitää olla ajantasalla mitä tulee tapahtumaan, eli ennakoida tulevat tilanteen kuin lapsien kanssa konsanaan. Älä tee noin tai kohta sattuu......hetken päästä sitten yleensä sattuu  :D

klo.09:25

Pari päivää sitten kun aamulla heräilinm, availin verhot ka katselin ikkunasta ulos. Mitä näinkään, kunnon sumuhan se siellä oli. No sitten alkoi taas se aamuinen rutiini, eli vanhin likka ekana ylös koska sillä oli kasin aamu kouluun, niin ja sen takia koska se on siinä iässä että ei se suoraan sängystä kouluun lähde vaan vaatii aina reilun tunnin valmistelut.

Seuraavaksi ylös sitten juniori koska sen eskari taxi tulee hakemaan sen klo.08:20, se pääsee taxilla koska ne siirsi sen homeongelman takia huitsin helkuttiin eskariin.

Keskimmäinen muksu menee joka aamu kouluun klo.09:15, joten heitin sen autolla kouluun kun ajattelin lähteä ottamaan muutaman sumukuvan mikäli sitä vielä on. No aikas heikolta se rupesi paikka paikoin näyttämään mutta ajattelin että veden ääressä sitä vielä olisi, enkä ollut väärässä vaan upea haalea valo yhdistettynä syksyn väreihin ja vielä upeampaan sumuun.

Montaa kuvaa ei tarvinnut Porvoonjoen varressa ottaa kun ymmärsin lopettaa, tuli fiilis että nyt tais tärpätä. Eli ei muuta kuin aamukahvin keittoon kotia ja kone auki, kuppi kahvia käteen ja katselemaan aamun otoksia. Siinä se oli, Autumn Misty morning 09:25am.

Photowalks Helsinki II

Harmittavasti en päässyt kesällä tuohon ekaan kävelyyn työkiireiden takia mutta nyt pääsin, ja onneksi pääsin koska oli oikein mukavaa. Kyseessähän on tapahtuma johon jokainen sukupuoleen, kansalaisuuteen taikka ikään riippumatta voi osallistua, tarkoitus oli vain kävellä ennalta määrätty reitti ja mennä sen jälkeen syömään jos haluaa.

Pääasiallinen tarkoitus on saada kuvaamisesta kiinnostuneet ihmiset yhteen ja pitää hauskaa, tavata muita saman henkisiä ihmisiä ja jutella vapaasti. Nyt mukana oli varmaan yli 40 henkilöä ja mukana oli naisia, miehiä, äitiä lapsien kanssa, yksi koiransa kanssa ja todella paljon ulkomaalaisiakin.

Osallistuminen ei siis maksa mitään muuta kuin sen että tulee lähöpaikalle, edes kamerakaan ei ole täysin välttämätön ( tosin on se suotavaa) vaan osalla oli vain puhelin millä kuvasivat.

Ensi kerralla kun järjestetään niin koitan kyllä päästä jälleen mukaan, oli sen verran mukavaa kun säätkin suosi vaikka näytti aikas heikolta yhdessä vaiheessa.

Melkein hävetti kun olen asunut suurimman osan elämästäni Helsingissä ja vuosikausia on pitänyt nytkin rouvan kanssa käydä kasvitieteellisessä puutarhassa, not nyt tämän tapahtuman yhteydessä sinnekkin  sitten vihdoin ja viimein pääsin :D

Iso kiitos järjestäjille, nähdään toivottavasti ensi kerralla.

Alla joitain omia onnistuneita otoksia tapahtumasta.

Vanhat herrat olivat jälleen pelaamassa shakkia Hesperianpuistossa.

 Eräs ulkomaalainen äiti oli  pikkutyttö kanssa mukana kävelyssä.

 Tämä mies asuu asui sattumoisin muutaman vuoden siskoni naapurirapussa jokusen vuoden.

Fisukokeiluja ruuhkassa.

 Lisää kalastelua Hakaniemen Pitkänsillan luona.

 Nuorimies tarttui matkaan stadikan nurkalta, kysyi että mikäs kävely teillä on. Kerrottiin että mikä meininki ja poika lähti matkaan seuraksi, kuvaili puhelimellaan sitten siinä sivussa.

 Tässä tämä jo aikaisemmin mainittu rouva ja hänen neitinsä.

 "linnunlaulun" tönö kuvattu Kasvitieteellisen puutarhan suunnasta.

 Hieno hattu.

 Kasvitieteellinen puutarha.

Jollain ei jälkoja palele, mies tuli jostain ja käveli siinä Kasvitieteellisen muurilla ja poistui portista ulos??